Suomenkielisen puheen ja kirjoitetun tekstin ymmärtäminen johtuu usein puutteelisesta kielitaidosta. Turvapaikanhakijoiden kohdalla tämä on väistämätön totuus. Suomeen tullessa ihmiset eivät osaa vielä suomen kieltä. Puhevammaisten käyttämiä menetelmiä kutsutaan puhetta tukeviksi ja korvaaviksi menetelmiksi. Menetelmiä voi myös kutsua viestinnän esteettömyydeksi tai viestin saavuttettavuudeksi. Yksi näistä menetelmistä on pikapiirtäminen, jonka on kehittänyt puheterapeutti Hannele Merikoski Kilon päiväkodissavuonna 1996. Tätä menetelmää kokeiltiin Aikuisten perusopiskelijoiden (aipelaiset) kanssa Pohjois-Savon opiston yleisöluennolla syksyllä 2018.
Suomen kieli vieraana kielenä
Pohjois- Savon opiston aikuisten perusopetuksen opiskelijat eli aipelaiset ovat olleet Suomessa enintään muuttaman vuoden ajan. Osa heistä on vielä turvapaikanhakuvaiheessa ja osa on jo saanut oleskeluluvan. Opiskelijoiden suomen kielen taito vaihtelee paljon, eikä osa heistä ymmärrä puhuttua tai kirjoitettua suomen kieltä hyvin. Opiskelijoita on yhteensä 39.
Pikapiirtäminen
Pikapiirtäminen on yksi puhevammaisten henkilöiden kanssa käytetty menetelmä. Humakin neljännen vuoden tulkkiopiskelijoista 20 opiskelijaa on suuntautunut (30op) puhevamma-alaan. Opintojen aikana opiskelijat perehyvät viestinnän ja vuorovaikutuksen multimodaalisuuteen ja opiskelevat muun muassa puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. Yksi menetelmä on pikapiirtäminen. Pikapiirtäminen perustuu viestin ydinsanojen kuvittamiseen ja auttaa vastaanottajaa puhutun viestin ymmärtämisessä. (Papunet.)
Luennolla, oppitunilla
Syyskuussa 2018 tulkkiopiskelijat harjoittelivat pikapiirtämistä AIPE-ryhmän opiskelijoiden kanssa. Harjoittelutilanteita oli kaksi: 1) opiston ja Humakin yhteinen luento, jonka kutsuvieraana oli Kati van der Hoeven ja 2) biologiantunti, jossa opiskeltiin suomalaisia elinympäristöjä. Aipelaiset seurasivat läheltä tulkkiopiskelijan pikapiirtämistä. Jokainen tulkkiopiskelija kuvitti luentoa 15 minuutin ajan. Myöhemmin samalla viikolla menetelmää kokeilitiin myös biologian oppitunnilla. Kunkin tulkkiopiskelijan vierellä istui kaksi aipelaista. Tulkit pikapiirsivät molemmissa tilantessa vartin kerrallaan.
Pikapiirtäminen on tulkkausmenetelmä
Tulkkausprosessi, tässä tapauksessa pikapiirtäminen, on vaativa kognitiivinen suorite, jossa laatu heikkenee 15min jälkeen. Tulkkiopiskelija kuuntelee puhutun viestin, poimii siitä ydinmerkityksen, piirtää sen paperille ja lisää piirrokseen tukisanoja. Kuvittamalla pikapiirtäen luentoa ja oppituntia tulkkiopiskelijat harjoittelivat 15 minuutin välien vuorottelemaan aktiivitulkin ja tukitulkin tehtävissä.
Suullisen palautteen perusteella kaikki aipelaiset kokivat, että pikapiirtäminen oli helpottanut puhutun suomen kielen ymmärtämistä.
Pikapiirtämisen harjoittelua
Kuva: © Jere Asikainen
Tulkkausharjoittelun näkökulmasta tilanne oli antoisa. Tulkkiopiskelijat saivat aidon ja autenttisen kokemuksen pikapiirämisesestä. Tulkit järjestäytyivät tilaan, valmistautuivat ennakkoon tilaisuuden sisältöön ja harjoittelivat tulkkausprosessia kuuntelemalla viestiä ja poimimalla siitä ydinasiat ja kuvittamalla ne. Kolmen hengen tulkkitiimit tarjosivat mahdollisuuden harjoitella yhteistyötä tiimissä. Yhteistyöhön kuuluu muun muassa aktiivitulkin tukeminen, vuorojen vaihtuminen ja viestin vastaavuuden tarkentaminen.
Kokeilu osoitti, että puhevammaisten keskuudessa käytetty menetelmä, pikapiirtäminen, toimii myös ei-vammaisten keskuudessa ja on kielellistä saavutettavuutta!
Lähteet:
