Naurattiko päivän lehden Fingerpori? Läpäisit siis sarjakuvataiteilijan laatiman kuvanlukutaitotestin. Jos et lukenut lehteä, ehkä pläräsit läpi Instaa tai Facea, mainoslehteä tai telkkarikanavia. Arki on kyllästetty kuvilla. Ei millä tahansa kuvilla vaan oman kulttuurimme tuotoksilla.
KUVAKO-hankkeessa kehittyvä sovellus ja sen sisältämät kuvat luodaan helpottamaan ihmisten välistä kommunikaatiota, kun käytössä ei ole yhteistä kieltä. Kuvien suunnittelussa on huomioitava kuvaviestinnän kulttuurisidonnaisuus. Samalla tavalla kuin kirjoitetuille tai puhutuille sanoille on vastineensa eri kielissä, edustaa kuva esittämäänsä kohdetta eri merkityksin eri kulttuureissa. On vaikea irrottautua omasta näkemyksestä. Kun katsot tutuksi käyneitä ikoneita puhelimen näytöllä, arvaisitko, että nuotti kuvastaa musiikkisovellusta, jos et olisi koskaan nähnyt musiikkia kirjoitettuna? Luurin kuvan arvelen kaikilla menevän oikein, mutta voinko olla varma siitä? Symbolit ovat käteviä kuvaajia yksikertaisuudessaan, mutta voimakkaasti kulttuureihin liittyviä.
Näin on myös värien laita. Toiselle keltainen väri viestii iloa ja valoa, toiselle surua ja kuolemaa. Värien merkitykset ovat tottumuksia. Värien ajatteleminen huimaa, kun koettaa nähdä värisokean silmin maiseman. Eikä tarvitse edes etsiä poikkeavuuksia näöstä, väri on muutenkin kokijasta kiinni. Turkoosi on toiselle vihreää, toiselle sinistä. Meissä kaikissa virtaavan veren sentään moni tunnistaa punaiseksi. Kun KUVAKO-kuviin valitaan kaikkien sovelluksen kuvien läpi kulkevaa yleisväriä, on parempi tarkistaa kahdesti sen merkitys eri kulttuureissa.
Kohti yleistä ja selkeää
Omissa teoksissaan taiteilija ja kuvittaja pyrkii yksilölliseen ilmaisuun ja sisältöön, joka jättää katsojalle paljon tulkinnanvaraa. KUVAKO-hankkeessa syntyvien kuvakommunikaatiota helpottavien kuvien tehtävä on olla mahdollisimman yleisiä ja selkeitä. Tällöin graafinen suunnittelija etsii kuville ilmettä, joka taipuu esittämään niin ihmishahmoja kuin kuvittajalle itselleen tuntemattomia vihanneksia tai abstraktimpaa asiaa kuten tasa-arvoa. Oman taiteilijatakkinsa voi jättää narikkaan ja sen sijaan painaa keksijämyssyn päähänsä. Myös kompromissit on hyvä pitää takataskussa, sillä vaikeasisältöisen kuvan ratkaisu voi syntyä yhdistelmänä monesta vaihtoehdosta. Käyttökuva toimii kuin lusikka keittiössä, kenenkään ei tarvitse pohtia mitä sillä tehdään.
Kuvittajan kynä terävöityy luonnosteluvaiheessa
Ennen kuin graafikko pääsee piirtämään kuvia, on ratkaistava niiden esitystyyli. Papunetin kuvapankista löytyy käytössä olevia kommunikaatiokuvia, joista tyylien kirjo ja niiden hyödyt eri tilanteissa on nähtävissä ja kokeiltavissa. Valokuva on tarkka dokumentti tapahtumasta, toinen ääripää taas liikennemerkeistä tuttu piktogrammi, ns. tikku-ukko. Sopiva esitystyyli sovelluksen kuville löytyy yhteistyössä hankkeen toimijoiden kesken sekä vastaanottokeskuksen asukkaiden työpajoissa. Luonnoskuvia testataan sovelluksen prototyypeissä ja eri kokoisena ja värisenä.
Näiden pohdintovaiheiden jälkeen alkaa piirtäminen. Kuvasisällöt tuotetaan demokratian keinoin: kuva toimii, jos melkein kaikki ymmärtävät sen. ”Melkein” sillä tässä moninaisessa maailmassa sataprosenttinen yhteinen ymmärrys on mahdottomuus. Kuvien piirtäjän tehtävä on pitää korvat höröllä tulkinnoille ja sävyille ja tiivistää ne napakaksi 700 x 700 pikselin kokoiseksi paketiksi.
Johanna Havimäki
graafikko, KUVAKO-hanke, Humanistinen ammattikorkeakoulu
