Oletko ollut tilanteessa, jossa sinulla ja keskustelukumppanillasi ei ole yhteistä kieltä? Kuinka toimit, kun jo hankittu kielitaito ei autakaan sinua? Tällaisessa tilanteessa, jossa sinua ei hyödytä edes oppimasi aakkoset, voi tuntua helpolta vain hymyillä tai poistua paikalta. Ehkäpä jäisitkin tilanteeseen vielä hetkeksi, ja unohtaisit kokonaan perinteisenä pidetyn kielitaidon? Sinulla, minulla ja meillä kaikilla on käytössämme yllättävän paljon erilaisia ei-kielellisiä viestintäkeinoja ja kommunikointimenetelmiä, joita emme ehkä malta tai rohkene ottaa käyttöömme.

Monet meistä ovat kokeneet näitä tilanteita, joissa ihmiset eivät jaa yhteistä kieltä. Näitä tilanteita tulee eteemme yhä useammin, sillä ihmiset liikkuvat maailmalla paljon. Liikkumista tapahtuu esimerkiksi työn, matkailun ja turvapaikan hakemisen vuoksi. Jos pelkkä kielitaito ei riitä, voimme käyttää viestintämme tukena tai korvaajana esimerkiksi kuvia. Kuvilla on tänä päivänä yhä suurempi merkitys viestinnässä, varsinkin sosiaalisessa mediassa. Havaintoni mukaan kuvan ja visuaalisen viestinnän merkitys kasvaa myös kasvokkaisviestinnässä. Kuvalliset menetelmät ja niiden käytön seurauksena syntyvät kuvaympäristöt luovat yhteiskuntaamme aivan uudenlaista visuaalista kulttuuria.

Kehitämme ja suunnittelemme KUVAKO-hankkeessa kuvia ja kuvasovelluksia erityisesti turvapaikanhakijoiden ja turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien viestintätarpeisiin. Tehtävä on haastava ja mielenkiintoinen. Pyrimme kartoittamaan niitä tilanteita, joissa osapuolilla ei ole yhteistä kieltä ja joissa tulkkauspalvelua ei ole saatavilla. Haluamme helpottaa tällaisia kohtaamisia hankkeessa tuotettavien kuvien avulla. Kuvatarpeista ovat meille kertoneet niin vastaanottokeskusten työntekijät kuin turvapaikanhakijatkin. Arkisia ja selkeitä kuvitustarpeita ovat muun muassa eri maiden ruoat ja juomat, ja vaativampia esimerkiksi turvapaikkaprosessiin ja ihmisoikeuksiin liittyvät kuvittamisen aiheet.

Kuvia eri ympäristöissä

Turvapaikkaprosessiin liittyvää kuvamateriaalia on valmistunut jo jonkin verran opiskelijatyönä, ja kuluvan kesän aikana sitä alkaa valmistua yhä enemmän, kun hankkeen graafikko aloittaa työnsä. Jo valmistuneet kuvat löytyvät Papunetin kuvapankista hakusanalla KUVAKO. Myös tästä linkistä pääset tutustumaan KUVAKO-hankkeessa tuotettuihin kuviin. Käytämme valmistuvia kuvia kännykkäsovelluksessa, jota hankkeessa suunnittelemme, ja josta sovelluksen kehittäjä Suvi Pylvänen kertoi aiemmin blogissaan. Pidämme tärkeänä sitä, että tuottamamme kuvat ovat myös niiden turvapaikanhakijoiden saatavilla, joilla ei ole luku- tai kirjoitustaitoa, tai joilla ei ole pääsyä verkkoon. Tämän vuoksi kehitämme hankkeessa myös muita kuin sähköisiä tapoja jakaa ja ottaa kuvia käyttöön erilaisissa viestintätilanteissa.

Kuten tutkijamme Elina Tapio kuvasi blogissaan, ovat kuvat käytössä vastaanottokeskusten arjessa jo varsin monipuolisesti. Olen itsekin huomannut, että kuvia käytetään paljon, ja yksittäinen kuva voi olla ratkaisemassa isoakin viestintäongelmaa. Hyvä esimerkki kuvan voimasta löytyy jokaisen arjesta. Jos olet joskus koonnut huonekalua, olet luultavasti tukeutunut visuaaliseen kokoamisohjeeseen, sen sijaan että olisit seurannut kuvaohjeen rinnalla olevaa tekstiä. Kuvitettu viesti tai viestin avainsana voi viedä keskustelua vauhdikkaasti eteenpäin myös kasvokkain tapahtuvassa viestintätilanteessa. Tästä hyvänä esimerkkinä on alla oleva kuvien kokonaisuus, joka syntyi tällä viikolla aivan huomaamatta, kun keskustelin lyhyesti erään turvapaikanhakijan kanssa.

Kuvia syntyy usein spontaanisti kasvokkain käytävän keskustelun yhteydessä

Keho viestinvälittäjänä

Voimme myös joutua tilanteisiin, joissa meillä ei ole keskustelukumppanin kanssa käytössä yhteistä kieltä eikä edes kuvia, ja silloin saatamme kommunikoida kehollamme. Käytämme kehoa esimerkiksi silloin, kun kuvaamme jotain toimintaa tai jotain konkreettista asiaa. Kerromme käsillämme esimerkiksi sen, minkä kokoisen kalan saimme. Saatamme näyttää kättä liikuttamalla myös sen, kuinka pesukone pyörii. Tämän lisäksi peukutamme hyville ja positiivisille asioille Facebookin lisäksi myös kasvokkain.

Käytämme käsiämme toiminnan kuvaamisen ja peukuttamisen lisäksi myös osoitteluun. Osoitamme ruokaa, jota haluamme syödä, tai näytämme etusormella kellotaululta haluttua kellonaikaa. Keho on siinä mielessä helppo ja vaivaton viestintäväline, että se kulkee aina mukanamme. Keholla viestimiseen voinemme luokitella tässä yhteydessä myös kasvojen ilmeet. Tunteista kertominen kasvojen ilmeitä käyttäen on nopea ja maailmanlaajuisesti hyvin ymmärretty tapa välittää viestejä. Kasvojen ilmeiden hyödyntämisen lisäksi myös katsekontaktin käyttö on tavallista, kun olemme kasvokkain toistemme kanssa. Kehon, kasvojen ja katsekontaktin käytössä, niin kuin kuvienkin käytössä, on kuitenkin kulttuurisia eroja, mikä meidän on hyvä tiedostaa.

Kielimuurit ja niiden murtaminen

Ihmisten välinen kommunikointi on värikästä ja vaihtelevaa, ja olen iloinen siitä, että me käytämme yhä enemmän erilaisia tapoja viestimiseen. Kun ihmiset liikkuvat maailmalla ja ovat tekemisissä toistensa kanssa, ottavat he käyttöönsä niitä viestintätaitoja ja -välineitä, joita he eivät tutussa arjessa ole aiemmin välttämättä käyttäneet. Arkisissa viestintätilanteissa kielimuureja voi rikkoa monin eri tavoin, mutta kuvien ja kehonkielen avulla ei voida kertoa kaikkea. Silloin, kun ihmiset asioivat itselleen tärkeiden asioiden äärellä ja käyttävät keskustelussa eri kieliä, on hyvä, että läsnä on kielitaitoisia tulkkauksen ammattilaisia murtamassa kielimuuria.

Tanja Gavrilov
suunnittelija, KUVAKO-hanke, Humanistinen ammattikorkeakoulu